Suomen Baptistikirkko verkossa
lauantai 16. joulukuuta 2017 05:09

Sutkautteleva vuorenvalloittaja

Maija Latvala

5-vuotias Olga Kylmäkoski on innokas pyhäkoululainen Nokialta. Välillä Olgan teologisesti inspiroituneet päätelmät pistävät jauhot vanhempienkin suuhun.

Laminoituja vuorikiipeilijöitä on taulussa jokunen kymmenen, yhtä monta kuin pyhäkoululaisia. Monet kiipeilijöistä ovat vasta alkutaipaleella, useat jo reippaasti rinteessä. Lähimmäksi huippua ennättänyt on kuitenkin selvästi omassa sarjassaan, varsinainen valloittaja. Kiipeilijän rintaan on tekstattu permanenttitussilla Olga.

Perheen pyhäkoululainen

Olga Kylmäkoski on kuluneen toimintakauden innokkain pyhäkoululainen Tampereen baptistiseurakunnassa, vähintäänkin osallistumismäärin mitattuna. Haastattelutilanteessa Olga tosin kieltää lyhytsanaisesti pitävänsä pyhäkoulusta. Reetta Kylmäkoski, Olgan äiti, huomauttaa, että Olgalla saattaa olla ”hiukan esitys päällä”. Se on ymmärrettävää, onhan haastattelu Olgan elämässä ensimmäinen laatuaan. Pitää sitä pikkuisen roolia etsiä.

Reetta kertoo, että Olga lähtee pääsääntöisesti mielellään ja suuremmitta neuvotteluitta kirkkoon sunnuntaisin. Lähinnä keskustelua syntyy tyyliseikoista, kuten siitä, millaiset kengät jalkaan laitetaan. Samaa pohdimme usein me aikuisetkin.

Pyhäkoulureissut ovat yleensä isän, Harri Kylmäkosken, ja esikoistyttären yhteinen juttu. Äidille on helpotus, kun saa rauhassa keskittyä Olgan päiväunille käyviin pikkusisaruksiin, kaksi ja puolivuotiaaseen Eliamiin ja Selma-vauvaan. Oma jumalanpalveluksiin osallistuminen on pienten kanssa vielä hiukan haastavaa. Reetta kokee, että kirkosta on vaikea löytää tila, jossa lasten äänet ja eläväisyys eivät liiaksi häiritsisi jumalanpalvelusta, mutta jossa toisaalta myös itse kokisi voivansa osallistua.

Reetta kertoo arvostavansa seurakunnassa tehtävää lapsityötä ja odottaa kovasti, että Eliamkin pääsee kolme vuotta täytettyään pyhäkouluun. Pienimpien lasten ja heidän vanhempiensa huomioiminen saattaisi kuitenkin olla tarttumisen arvoinen haaste seurakunnalle. Lapsiperheitä on toiminnassa mukana nykyisellään paljon, minkä Reetta kokee toisaalta jo sinänsä helpottavana. Tuntuu vapauttavalta, että muidenkin taaperot ja vauvat pitävät ääntä.

Olga kertoo, että pyhäkoulussa mukavinta on askartelu ja piirtely, vaikka kovin usein ei kuulemma piirrelläkään. Olgalle ei tule oikein mieleen mitään tiettyä kertomusta pyhäkoulusta. Harri ja Reetta kertovat, että myös vanhemmille vastaillaan pyhäkoulua koskeviin kysymyksiin varsin lyhytsanaisesti. Tämä lienee monille vanhemmille tuttua. Lapsi elää tässä hetkessä, pyhäkoulu tai päiväkotipäivä menivät jo. Mitä niistä suurempia selittelemään.

 

Matoja, muurahaisia ja meteliä

Reetta ja Harri kertovat vanhemman terveellistä ylpeyttä tuntien, että hengellisiä asioita jää selvästi Olgan mieleen, vaikkei niistä kyseltäessä niin kertoiltaisikaan. Tytär käyttää luovasti kristillisiä käsitteitä ja sutkauttelee asioista, jotka eivät ole kotikeskusteluista peräisin. Näitä pulpahtelee esiin mielenkiintoisissa tilanteissa. Ruokakaupassa Olga rallatteli, että ”Jos ei usko Jeesukseen, niin joutuu helvettiin.” Äiti ei ollut aivan varma, oliko paikka kyseiselle rallatukselle ihanteellinen. Siitäkin keskusteltiin, että lopulta nämä asiat on parasta jättää Jumalan huoleksi. Hän tietää parhaiten, mihin kukakin on matkalla.

Toisessa tilanteessa Olga oli sitä mieltä, että hänestä lähtee niin kova ääni, että kuolleetkin heräävät.

”Jos menisin, hautausmaalle, voisi tapahtua ylösnousemus.”

Hautajaisissa oltuaan Olga pohti, että mitenkäs sinne taivaaseen oikein mennään, kun ”madot ja muurahaiset” kuitenkin alkavat tehdä työtään arkun laskemisen jälkeen. Näissä tilanteissa Reetalle on tullut mieleen, pitäisikö itsekin paremmin perehtyä siihen, mitä Raamattu ylösnousemuksesta opettaa.

Kylmäkosken perheessä pyritään osana hengellistä kasvatusta vastaamaan lasten kysymyksiin niin hyvin ja rehellisesti kuin kyetään. Se ei ole välttämättä aina helppoa, mutta omista arvoista pidetään kiinni. Reetta myöntää suoralta kädeltä, että konservatiiveja tässä ollaan. Olgan pohtiessa päiväkotikaverinsa kahta äitiä, Reetta myönsi, että äitejä voi tosiaan olla kaksikin. Omana näkemyksenään hän kuitenkin kertoi Jumalan suunnitelleen alun perin, että mies ja nainen perustavat perheen. Jokaista on silti kohdeltava tasavertaisesti ja hyvin, olipa kuinka monta isää tai äitiä hyvänsä.

Esimerkin voimaa ja elämän perusasioita

Kylmäkosken perheessä koetaan, että hengellinen kasvatus on paitsi pyhäkoulua, ruoka- ja iltarukouksia, lasten Raamatun kertomuksia ja keskusteluja, myös vahvasti oman esimerkin antamista. Vanhempina käydään tietenkin seurakunnassa, mutta usko näkyy myös vaikkapa luonnon ja toisten ihmisten kunnioittamisena. Roskata ei saa ja on hyvä olla ystävällinen, vaikka joku aiheuttaisikin harmitusta. Näistä perusasioista keskustellaan lasten kanssa paljon.

Aina kasvatus ei suju kaikkien lähimmäisenrakkauden sääntöjen mukaisesti. Reetta myöntää, että pientä kiristystä joutuu välillä harjoittamaan, mikä kuulostaa tutulta. Arjen keskellä toisinaan heikentyvät hermot lienee huomioinut myös Olga, joka kysyi äidiltään kerran, onko tämä joskus rukoillut Jeesukselta lapsia. Reetta myönsi, että on hyvinkin saattanut niin tehdä. Olga iski pöytään välittömän täyskäden:

”Niin äiti, mitäs olet synnyttänyt lapsia, jotka sotkee!”

Kristittyjen lapsiperheiden arjessa Jeesus ja lasten sotkut todella mahtuvat sovussa samaan keskusteluun. Usko elää aivan tavallisen perheenpyörityksen keskellä. Olgan viikonpäivissä vilisevät niin pyhäkoulu kuin päiväkotikin, leikkipuisto ja lastenraamattu. Illalla rukoillaan sairastavien tai mielensä pahoittaneiden kavereiden tai tulevien reissujen puolesta. Päivällä on vuoroin leikitty, vuoroin riidelty pikkuveljen kanssa. Olga kertoo, että erityisen mukavaa on rakentaa yhdessä junarataa. Majojakin tehdään. Legot otetaan esiin isin kanssa, kirjoja lukee äiti. Päiväkodissa Olgan mukaan mukavinta ovat päiväunet. Erinomainen valinta.

Harri kertoo arvostavansa appivanhempiensa näkökulmaa lasten hengelliseen kasvatukseen. Elämme tässä maailmassa, joten pulloon ei ole syytä lapsia sulloa. Esimerkki ja eväitä annetaan, mutta lapset tekevät myöhemmin omat valintansa. Ahkera pyhäkoululainen Olga saa olla ihan tavallisen ainutlaatuinen pieni tyttö, joka tykkää sormuksista ja Barbie-tehtävävihoista, ja jonka lempiväri on tänään sininen.

Huomenna se on todennäköisesti joku muu. Lempiväri kun voi vaihdella, jos elämän perusasiat ovat turvallisella tolalla ja illalla voi pyytää Taivaan Isältä, että unet olisivat kauniita.

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.

Muita juttuja aiheesta

Avoimuus ja rehellisyys vetosivat

25-vuotias kahden pojan kotiäiti Susanna Holmström tuli Espoon kotikirkkoon vuonna 2014. Hän tutustui seurakuntaan [Read More]

Lapsettomuustuomion jälkeen Outi Eriksson tiesi mitä rukoilla
Lapsettomuustuomion jälkeen Outi Eriksson tiesi mitä rukoilla

  Varjele minut katkeruudelta Lääkärin sanat olivat kylmät ja toivottomat. Meillä ei olisi mahdollisuutta saada [Read More]

Niina Tannin ja Nancy Guthrien vaikeudet ovat erilaisia, mutta toivo yhteinen

Niina Tanni   Lähetystyössä Logos Hope –laivalla ostin maailman suurimmasta kelluvasta kirjakaupasta toivosta [Read More]

Kielikylvyssä kesäleireillä
Kielikylvyssä kesäleireillä

Katri Liukko Suomen- ja ruotsinkielisten baptistien yhteyttä tämäkin: Sara ohjaajana suomenkielisten leireillä. [Read More]

Archives