Suomen Baptistikirkko verkossa
keskiviikkko 14. marraskuuta 2018 21:15

Taidetta rakkaudesta Luojan luomaan luontoon

Flos momentum – Katselkaa kedon kukkia

Pekka Anttilan viime marraskuussa järjestetty taidenäyttely Laukaalaisessa taidekeskus Järvilinnassa viitasi niin nimellään kuin sisällölläänkin Jumalan huolenpitolupaukseen; maalaukset perustuivat suomalaisiin kedon kukkiin. Jumalan lupauksen todeksi eläminen omassa arkipäivässä teki näyttelyn valmistamisesta erityisen antoisaa.

Lähestymme taidekeskus Järvilinnaa parhaillaan entisöitävänä olevan yli satavuotiaan Lahtis-höyrylaivan takaa. Entinen Vierumäen kartano on kokenut kartanohistoriansa lisäksi monia vaiheita. Siellä toimi vuosina 1920-1969 poikien vastaanottolaitos, niin sanottu poikakoti, ja sen jälkeen Kuhankosken erityisammattioppilaitos.

Poikakotivaiheessa kartanossa asui hetken muun muassa kokkolalainen Olavi Eskola. Hänelle Järvilinna edustaa muistoa ajalta ennen kuin huumeiden orjasta kasvoi Jeesuksen kohtaamisen myötä evankelista ja lähetyssaarnaaja.

Vuonna 2008 Järvilinnan lunasti kulttuurimesenaatti Kauko Sorjosen säätiö, joka muutti sen taidekeskukseksi. Päärakennuksessa järjestetään näyttelyitä ja pieniä konsertteja. Siellä toimii myös kahvio. Muissa rakennuksissa on ateljeetiloja useita eri taidemuotoja edustaville taiteilijoille.

Vuonna 1891 valmistunut kartanon hieno päärakennus, josta aukeaa upea järvimaisema Leppäveden pohjoispäähän, on taidekeskuksena erinomaisessa käytössä. Nyt on tullut Pekka Anttilan vuoro saada sieltä tilaa maalauksilleen. Pieni galleria Kuhankoskelta vaihtuu hetkeksi paikallisen kulttuurin keskukseen.

 

Katselkaa kedon kukkia

– Matteuksen evankeliumin kuudennessa luvussa on hieno lupaus siitä, että Jumala pitää meistä huolen. Jumala vertaa meitä kedon kukkiin ja kehottaa katselamaan niiden loistoa, kertaa Pekka Anttila tuttuja Jeesuksen sanoja, joissa Jumala lupaa pitää huolen ihmisistä, ovathan he kukkia paljon arvokkaampia. Ei siis pidä hätäillä.

– Tämän lupauksen olen kokenut elämässäni todeksi kaikkien vaikeidenkin aikojen keskellä niin hengellisesti, henkisesti kuin fyysisestikin. Aina ei tosin ole ollut helppoa luottaa ja uskoa, mutta Jumala on pitänyt lupauksensa.

Kun Pekka sai mahdollisuuden näyttelyyn Järvilinnassa, aihe oli jo valmiina. 1960-70-luvuilla keskikoulussa luonnontieteiden opetukseen kuului kasvikansion kerääminen. Pekan kansio vuodelta 1969 on edelleen tallella.  Vaimo Marjo-Riitta oli kerran kansiota katsellessaan todennut, että se pitäisi saada jonnekin näkyville.

Pekka on myös tuntenut aivan pikkulapsesta asti syvää rakkautta luontoa ja kukkia kohtaan. Yksi näyttelyn tauluista kuvaakin puolitoistavuotiasta, hiljattain kävelemään oppinutta pientä miestä ihailemassa kukkia. Pekka maalasi sen isänsä ottaman valokuvan pohjalta.

Arkipäivän tilanteet ja Raamatun hieno lupaus Jumalan huolenpidosta kukkavertauksineen siis synnyttivät taidenäyttelyn. Osa tauluista oli valmiina, osa maalattiin varta vasten.

Pekka valitsi näyttelyyn yhteensä viisitoista luonnonvaraista suomalaista kukkaa. Maalaukset on ripustettu näyttelyhuoneen seinille. Huoneen keskellä olevalla pöydällä on lasin alla esillä osa Pekan lähes viisikymmentä vuotta vanhasta kasvikansiosta.

– Suomen luonnonkukat ovat yllättävän pieniä, Pekka toteaa esitellen samalla pienistä maalauksista koostuvaa kollaasia, jossa olevat kukat on maalattu luonnolliseen kokoonsa.

Jokaisella näyttelyn tauluista on oma tarinansa, osalla myös mielenkiintoinen kehityskaarensa. Ne Anttilan kukkivat omenapuut -nimisen taulun tarinaan liittyy Pekan setä, joka ihasteli Pekan isän, Aulis Anttilan, omenanpuita 80-luvulla. Hän päätyi kirjoittamaan niistä runon Keskisuomalaiseen.

Tapahtuma jäi nuoren Pekan mieleen. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin koneinsinöörin työn taitelija-yrittäjyyteen vaihtanut Pekka maalasi aiheesta taulun. Näyttelyssä esillä oleva taulu on kolmas kehitysversio. Taustan sävy teetti työtä ennen kuin taitelija oli tyytyväinen.

 

Aurinkoisina ja pilvisinä päivinä

Kuusikymppisen taiteilijan elämään mahtuu monenlaisia päiviä ja ajanjaksoja. Nuoruuden vuosiin kuuluivat kiinteästi luonto, urheilu ja seurakunta. Luonto ja seurakunta ovat oleellinen osa Pekan ja Marjo-Riitan elämää edelleen.

Työelämä siirsi Pekan aikanaan Kuhankoskelta Tikkakoskelle. Tikkakoskella vietettyjen vuosien jälkeen perhe Anttila – Ville, Marjo-Riitta ja Pekka – muuttivat takaisin Kuhankoskelle, Pekan lapsuudenkotiin. Työt siirtyivät Laukaaseen ja alkoi yrittäjän elämä. Taidemaalaus astui vahvasti kuvaan. Parisenkymmentä vuotta sitten perustettiin Artanttila -yritys.

– Moni ihmettelee, miten insinööri ja taiteilija voivat olla samassa persoonassa, mutta on se mahdollista, Pekka toteaa makeasti nauraen.

Aurinkoisten päivien sekaan mahtuu pilvisiä ja myrskyisiäkin. 1980-luvulla pikkuveljen ja äidin sairaudet ravistelivat Anttiloiden elämää. Pekan omista kivuista kovimpiin kuuluu kymmenisen vuotta sitten normaalien verikokeiden sivutuotteena syntynyt syöpäepäily. Diagnoosi varmistui ja taistelu syöpää vastaan alkoi.

Hoitojen aikana selkäkivut yltyvät niin koviksi, että Pekka ei saanut nukuttua riittävästi pitkään aikaan. Monet yöt menivät lattialla maaten ja rukoillen. Työttömyyskään ei ole mukavimpia kumppaneita, kun se kohdalle sattuu.

– Kaikki nämä terveyteen ja talouteen kohdistuneet koetukset ovat vain vahvistaneet tuon kukkien katselemiseen kehottavan raamatunpaikan paikkansapitävyyttä. Jumalan uskollisuus ei ole koskaan horjunut, vaikka sitä on pilvisinä päivinä koeteltukin. Yrittäjälle tuo palkanmaksupäivä ei aina ole ihan säännöllinen, Pekka toteaa.

 

Suvun perintö

Vanhempien myötä Vihtavuoren baptistiseurkunta tuli Pekalle tutuksi jo lapsuudessa. Vuonna 1972, kylmänsodan ja Vietnamin sodan riehuessa, teinipojan mielen täytti epävarmuus tulevaisuudesta. Jarkko Niemisen kokouksessa kotiseurakunnassaan hän teki henkilökohtaisen ratkaisun Jeesuksen puoleen.

Syntien anteeksisaaminen ja Jeesuksen lupaus iankaikkisuudesta yhdessä Hänen ja Isän kanssa toivat turvan ja rauhan nuoreen sydämeen. Vuonna 1974 Pekka kävi kasteella ja liityin seurakuntaan. Sen vanhemmistoon hänet valittiin vuonna 1986.

Sekä baptistiseurakunta että kädentaidot ovat jo pitkään olleet osa laajan Anttilan suvun elämää. Pekan isän isoisä Jalmari Anttila liittyi baptisteihin jo 1900-luvun alkupuolella. Suvusta löytyykin baptisteja jo kuudennessa polvessa.

Jalmari oli myös taitava seppä. Perinne elää suvussa nykyisin Pekan pikkuveljen Heikin kautta. Hänen pajastaan löytyy monia Jalmarin käyttämiä työkaluja. Vihtavuoren baptistikirkkoa koristavatkin Heikin pajasta lähtöisin olevat takorautaristit ja Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa käytettyjen naulojen käsin taotut, oikeassa mittasuhteessa olevat mallikappaleet.

Pekan pappa Eino Anttila oli puolestaan kätevä puunkäsittelijä. Hänen kädenjälkensä, samoin kuin Pekan isän Auliksen, on nähtävissä Vihtavuoren baptistikirkon rakenteissa. Erityisen nerokkaita ratkaisuja ovat kirkkosalin alttariseinän lautasäleikön takana oleva suuri risti ja Golgatan kumpua kuvaava maalaus. Ne ovat Eino-papan sisustusvaiheessa tekemiä oivalluksia.

Aulis on Pekan tavoin ollut innokas taidemaalari muiden töidensä ohessa. Vihtavuoren baptistikirkon seinältä löytyy hänen maalaamansa taulu, jossa Jeesus kolkuttaa sydämen ovella. Kirkossa on Pekankin lähdettä kuvaava maalaus, jonka aihe nousee Jeesuksen elämän lähteeseen liittyvistä puheista, malli taas tulee Lapista. Taulua seurakunnalle luovuttaessaan Pekka kertoi tuskaillessaan ja rukoilleensa sitä valmistaessaan, että saisi maalaukseen vangittua elämän tunnun. Seurakuntalaiset ovat todistaneet, että tähänkin taiteilijan rukoukseen vastattiin.

Maalatessaan Pekka kertookin rukoilevansa koko ajan.

–  Työskennellessä sitä siirtyy aivan kuin toiseen maailmaan. Maalaaminen on hyvin intensiivinen prosessi. Raamatussa kerrotaan, kuinka Jumala antoi temppelin rakentajille taidollisuuden hengen. Jotain vastaavaa olen kokenut omissa töissäni. Jumalan apua tulee pyydettyä jatkuvasti.

 

Johdatettuja kohtaamisia

Pekka Anttila on luonteeltaan ujo, eikä yleisön edessä puhuminen ja esiintyminen ole hänelle luontevaa.

– Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että seurakuntamme on kasvanut yksilön huomioimisessa merkittävästi. Aiemmin koin, että ihmisiä pakotettiin tiettyyn muottiin ja tekemään asioita, jotka eivät olleet heille luonnollisia. Nyt voin olla oma itseni ja palvella Jumalaa lahjoillani. Seurakunnassa on hyvin vapauttava ilmapiiri, Pekka iloitsee.

Pekka vastaa seurakunnan hallituksessa kiinteistöstä huolehtivien ryhmästä. Puhujan pöntössä häntä ei nähdä, mutta maalaustaito on Pekalle lahja Jumalalta myös siinä mielessä, että sen kautta hän kohtaa ihmisiä. Sen ja siihen liittyvien muiden tehtävien kautta on avautunut hienoja kontakteja myös sisältä rikkinäisiin ihmisiin. Puhe siirtyy luonnostaan hengellisiin asioihin ja syntyy yhteys niihinkin, joita ei kirkon penkkiin millään ilmoituksella saada.

– Olen kokenut aivan uskomatonta johdatusta siinä, miten Jumala avaa tilanteita ihmisten sydämille esimerkiksi pudonneen taulun kehyksen korjaamisen kautta. Tässä kohden yhdistyivät niin insinöörin, taiteilijan kuin seurakunnan vanhemmiston veljenkin tehtävät.

 

Tuoksuja luonnosta

Artanttilan merkittävä myyntituote ovat saippuat ja shampoot. Marjo-Riitta omaa viralliset myyntioikeudet tuotteisiin, Pekka valmistaa ja markkinoi ne.

– Saippuoita saa tehdä kuka tahansa, mutta myyminen on luvanvaraista. Marjo-Riitta tekee reseptit ja etsii tuoksuja luonnosta, monet omalta tontilta. Tuotteet ovat luonnonmukaisia, eikä niissä ole mitään allergisoivia ainesosia. Markkinoimme niitä nettisivujemme kautta sekä messuilla. Pikkuhiljaa myös eräät kaupat ovat alkaneet tilata tuotteita myyntiin, Pekka kertoo.

Saippuoiden valmistuksessa Pekka on päässyt jälleen käyttämään insinööritaitojaan. Hän on kehitellyt kaikki tarvittavat työkalut itse. Marjo-Riitan työ ja koulutus terveysalalla on erinomainen lisä tuotteiden reseptien kehittelyssä.

Hämeenlinnasta Pekan matkakumppaniksi Keski-Suomeen lähteminen johdatti Marjo-Riitan aikanaan polulle, jota ei ihan heti osaisi käsikirjoittaa kukaan muu kuin Jumala. Perushoitaja pääsi töihin Laukaassa sijaitsevaan Peurungan kuntoutuskeskukseen. Työn ohessa Marjo-Riitta luki ylioppilaaksi, valmistui sairaanhoitajaksi ja jatkoi terveystieteiden maisteriksi.

Opinnot kietoutuivat työhön sydänpotilaiden etäkuntoutuksen parissa. Kun Jyväskylän yliopisto, Kela ja Peurungan kuntoutuslaitos aloittivat yhteisen tutkimusprojektin, he pyysivät Marjo-Riittaa siihen mukaan. Hänelle esitettiin tehtäväksi väitöstutkimusta etäkuntoutuksen alueelta. Perushoitaja onkin nyt kulkenut polun tohtorikoulutukseen.

Katselkaa siis kedon kukkia…

 

Lisätietoja Artanttilan tuotteista: www.artanttila.com

Lisätietoja Järvilinnan taidekeskuksesta: www.jarvilinna.fi

Kuvat: Markku Tiitinen

Related Tags:

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.

Muita juttuja aiheesta

”Tarve luoda uutta on pala Jumalaa meissä”
”Tarve luoda uutta on pala Jumalaa meissä”

Alussa oli sateenkaari Vaajakoskelainen Leea Patrikainen taitaa useamman taiteenlajin. Maalaustaide on ylitse muiden, [Read More]

Avoimuus ja rehellisyys vetosivat

25-vuotias kahden pojan kotiäiti Susanna Holmström tuli Espoon kotikirkkoon vuonna 2014. Hän tutustui seurakuntaan [Read More]

Lapsettomuustuomion jälkeen Outi Eriksson tiesi mitä rukoilla
Lapsettomuustuomion jälkeen Outi Eriksson tiesi mitä rukoilla

  Varjele minut katkeruudelta Lääkärin sanat olivat kylmät ja toivottomat. Meillä ei olisi mahdollisuutta saada [Read More]

Niina Tannin ja Nancy Guthrien vaikeudet ovat erilaisia, mutta toivo yhteinen

Niina Tanni   Lähetystyössä Logos Hope –laivalla ostin maailman suurimmasta kelluvasta kirjakaupasta toivosta [Read More]

Archives