Suomen Baptistikirkko verkossa
perjantai 22. maaliskuuta 2019 04:09

”Tarve luoda uutta on pala Jumalaa meissä”

Alussa oli sateenkaari

Vaajakoskelainen Leea Patrikainen taitaa useamman taiteenlajin. Maalaustaide on ylitse muiden, voiman lähde ja tapa pysäyttää.

 

– Heti, kun pensseli tai pumpulipuikko kädessä pysyi, maalasin sateenkaaren. Se on mystinen, niin kauniit värit, Leea muistaa.

Kokomustaan pukeutuvan naisen rakkaus väreihin yllättää. Esiteininä Leea näki kuvan gootista.

– Päätin, että tuollainen vielä olen. Oikea aika tuli pari vuotta sitten elämänkriisin myötä. Mustissa oli turvallista. Valitsin olla se, mikä haluan.

Goottityylin tunnistaa pitkistä hameista ja korseteista. Leea käyttää myös pitkää, mustaa nahkatakkia.

– Se voi herättää ennakkoluuloja, mutta olen kristitty, uskovainen. Ei ulkoisen vuoksi voi tuomita.

 

Suuri ja merkityksellinen

Leean taidekin on tummasävyistä. Hiljan Jyväskylän pääkirjastolla järjestetyn näyttelyn palautteissa asia todettiin, mutta teoksia kiiteltiin puhutteleviksi, kauniiksi ja eläviksi. Aiheet ovat luonnosta: maisemia, auringonlaskuja, kuutamoita, eläimiä.

– Tulen maalaiskylästä Juuasta. Kaunis ja rauhoittava luonto on ollut lähellä, todistanut Jumalasta. Vuodenkierto näyttää säiden säätäjän ihmeet.

Musikaalinen, runoja maalauksiinsa liittävä Leea moniottelee taiteissa, mutta kuvataide on rakkainta.

– Melkeinpä ykkösasia, suuri ja merkityksellinen. Matikassa, kielissä ja lukuaineissa en ollut lukihäiriön vuoksi hyvä, jouduin taistelemaan. Kuvataiteessa loistin, osasin. Toteutan itseäni, luon tarinaa ja merkitystä, esitän unelmia, tunteita ja ajatuksia ilman sanoja.

Leea vuodattaa jotakin itsestään joka teokseen. Lopulta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja tarinoita syntyy niin monta kuin on katsojaa. Katsoja sijoittakoon teoksiin tunteitaan ja ajatuksiaan, mutta runonpätkien avulla Leea huolehtii, että kuvaan pääsee syvemmälle, oikealle polulle.

– Haluan, että tulkintani ja tarkoitusperäni ymmärretään. Sen jälkeen kukin luo omansa.

 

Korppi pimeässä laaksossa

Taiteellaan Leea haluaa pysäyttää.

– Elämän on hektistä. Ehkäpä rohkeutta kuvaava tiikeri tai intensiivisesti, mutta uhkaavan sijaan lempeästi, tuijottava peura puhuttelevat, rohkaisevat, luovat toivoa tulevasta.

Tumman värimaailmankin tarkoitus on kiinnittää huomio. Synkkämielinen Leea ei ole.

– Synkkiä hetkiä on, ja luomisen tuska on tuskaa, jos mitään ei synny. Tavoittelen silti positiivisuutta. Olen onnellinen, elämä on kaunista.

Kauneuden näkeminen ei ole aina helppoa, mutta kun valo paistaa pientenkin hetkien ja asioiden kautta, Leean maailma kirkastuu.

– Haluan näyttää elämän olevan lopulta ihanaa ja kaunista, vaikka vaikeaakin.

Taide on ollut Leealle selviytymiskeino vaikeuksien keskellä.

– Murrosiässä en tunnistanut masennustani, enkä siis osannut ilmaista sitä sanoin. Maalasin ja piirsin. Niitä töitä en monille näytä. Kun taas on tietty visio siitä, mitä haluan kuvata, upotan maalauksiin hyvää. Oman tunteen ilmaisun sijasta haluan herättää tunteita.

Leea muistaa jokaisen taulun tarinan ja syntyolosuhteet. Eräs maalattiin surujen keskellä, spontaanisti yhdessä yössä. Korppi lentää siinä pimeässä laaksossa.

– Se kuvaa, missä olin silloin. Mietin, että entä jos joku ostaa sen näyttelystäni. Se liikutti.

Nyt taulua katsoessaan Leea kokee, että voisi kuvata korpin, joka jaksoi lentää aurinkolaaksoon.

Silmästä silmään

On maalauksia, jotka iskevät Leealle silmää. Vaikutus voi olla kuin koskettavalla musiikilla, spontaani itku tai selittämätön ilo.

– Kun silmänisku syntyy, jopa satojen maalauksia selattuani, syy voi olla muoto, värit tai jopa teoksen nimi. Kaavaa en ole keksinyt, mutta pidän esittävästä taiteesta.

Kaikki omat teokset eivät iske Leealle silmää, mutta kaikkiin muille esittelemiinsä töihin hän on tyytyväinen.

– Keittiööni ripustettu Halla-taulu on erityinen. Katselemme siihen maalatun peuran kanssa toisiamme silmästä silmään, kun syön aamupalaa. Kuva oli mielessä pitkään. Maalasin sen lopulta näyttelyä varten.

Asioita onnistui maalauksessa kokeilun ja vahingon kautta. Turkoosinsävyisessä taulussa on suovillaa ja kultainen kuu peuran sarvien välissä.

– Kuu ei ole oikeassa perspektiivissä, mutta se teki taulusta täyden. Pieni, epätodellinen tai epäoleellinen asia voi saada teoksen toimimaan.

 

Pala Jumalaa meissä

Leea on miettinyt, miksi ihminen taipuu taiteisiin. Siksikö, että olemme Jumalan kuvia.

– Hän on suuri taitelija, Luoja, joka luo jokaisen päivän. Asettiko hän meihin palan itseään, halun ja tarpeen tehdä uutta, olipa se runoa, tanssia, musiikkia tai koodia? Näytämme, mihin pystymme, kädenjälkemme.

Leea ei juuri erota hengellistä taidetta muusta. Kaiken taiteen kautta voi tuoda esiin kysymyksensä, jotakin suurta muidenkin miettiä tai kätketyn, syvältä puhuttelevan viestin.

– Voi maalata Jumalan kunniaksi, olipa taide mitä hyvänsä. Vain tiettyjä aiheita ei voi rajata hengellisiksi. Eräs nainen sanoi näyttelyssäni olleesta leijonataulusta, että Juudan leijona. Maalaamani tiikeri on rohkeuden kuvaaja, vahva ja voimauttava. Jumala käskee meitä olemaan rohkeita.

Leea on maalannut paljon saastaisena roskalintuna pidettyä korppia.

– Se on täydellinen, puhtaanapito toimii.

Ajatus hyljeksityn arvostamisesta kääntyy helposti kristilliseksi. Liki mikä vain sisältää hengellisen ulottuvuuden, jos on sille avoin.

– Jumala loi kaiken hyväksi, emme voi rajata ja arvottaa. Elialle korpit toivat ruokaa, eivät joutsenet.

Leea kätkee maalauksiinsa jotakin ihmistä suurempaa ja vihjaa siitä.

– Jumala puhuttelee, jos katsojan on määrä tulla puhutelluksi, oli teos hengelliseksi tarkoitettu tai ei.

Vaikka Leea ei erota hengellistä taidetta muusta, kaikella on rajansa. Ihmisiä tai uskontoja ei saa loukata. On mietittävä, mikä viesti voidaan vastaanottaa. Puhutella voi paremmin muilla kuin kyseenalaisilla teoksilla.

– Olen vanhanaikainen siinä, että herätellessäänkin taiteen tulee tuoda esiin kauneutta, jäljitellä Luojan luomaa. Tahallisen ruma ei ole minulle taidetta ja huonolla maulla provosointi nostaa verenpaineen.

 

Kehitellään ja toteutellaan

Leean elämän täyttää nykyisellään työ ja opiskelu. Kuva-artesaanin ja sosionomin tutkintojen jälkeen toteutui yksi unelma.

– Olen sotilaspoliisi. Nyt teen sosiaalityöntekijän sijaisuutta ja opiskelen alaa. Pidän ihmisläheisestä työstäni, mutta maalaamisesta saan voimaa ja energiaa.

Pianoakin Leea haluaisin soittaa enemmän, kuten myös laulaa, opetella sellonsoittoa ja juosta jälleen puolimaratonin.

– Uusia unelmia kehitellään ja vanhoja toteutellaan.

Vain taiteeseen keskittyminen on Leean unelmista pitkäikäisimpiä, mutta vaikeasti toteutettavissa. Entäpä jos sateenkaaren päässä odottaisi lottovoitto?

– Työt jäisivät, vastaa Leea naurua äänessä.

Related Tags:
Previous Topic:

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.

Muita juttuja aiheesta

Taidetta rakkaudesta Luojan luomaan luontoon
Taidetta rakkaudesta Luojan luomaan luontoon

Flos momentum – Katselkaa kedon kukkia Pekka Anttilan viime marraskuussa järjestetty taidenäyttely [Read More]

Avoimuus ja rehellisyys vetosivat

25-vuotias kahden pojan kotiäiti Susanna Holmström tuli Espoon kotikirkkoon vuonna 2014. Hän tutustui seurakuntaan [Read More]

Lapsettomuustuomion jälkeen Outi Eriksson tiesi mitä rukoilla
Lapsettomuustuomion jälkeen Outi Eriksson tiesi mitä rukoilla

  Varjele minut katkeruudelta Lääkärin sanat olivat kylmät ja toivottomat. Meillä ei olisi mahdollisuutta saada [Read More]

Niina Tannin ja Nancy Guthrien vaikeudet ovat erilaisia, mutta toivo yhteinen

Niina Tanni   Lähetystyössä Logos Hope –laivalla ostin maailman suurimmasta kelluvasta kirjakaupasta toivosta [Read More]

Archives