Suomen Baptistikirkko verkossa
lauantai 07. joulukuuta 2019 16:30

Priorisointi

Olavi Eskola

Joskus joku kuultu sana jää mieleen ja tiedät sanan merkityksen noin suunnilleen, mutta et osaa tarkemmin määritellä sen sisältöä. Tässä hiljattain mieleeni jäi sana priorisoida. Otin selvää mitä tarkasti sanoen merkitsee priorisoida, tässä tulos: ”laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, tehdä tärkeimmät tai kiireellisimmät asiat ensin”.

Luukkaan evankeliumin 9. luvussa Jeesus kutsuu tiettyjä ihmisiä seuraamaan itseään. Vastaus on: ”Salli minun ensin…” Eli juuri siinä hetkessä heillä oli jotakin muuta, tärkeämpää tekemistä kuin Mestarin kutsu.

Uskovan henkilökohtainen, niin kuin myöskin seurakunnan elämä, on jatkuvaa prioriteettien – tärkeysjärjestyksien – valintaa. Meillä on jatkuva paine siihen, että ensiarvoinen siirtyy toiselle sijalle ja toisarvoinen ensimmäiselle. Toisarvoisen ei tarvitse olla mitään rumaa. Päinvastoin, se voi olla kaunista ja kunnioitettavaa, mutta ei sitä, mitä juuri silloin taivas tahtoo.

Yksi Luukkaan 9. luvun ”salli minun ensin -ihmisistä” halusi käydä ensin hautaamassa isänsä. Kaunista ja kunnioitettavaa, mutta ei sitä, mitä häneltä siinä hetkessä odotettiin.

Apostoleille oli tarjolla monenlaista käytännön työtä, mutta he organisoivat toiminnan niin, että voivat säilyttää kutsumuksensa mukaisen tärkeysjärjestyksen elämässään: ”Me itse tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa” (Apt. 6:4).

Eräs tuttavani oli hyväpalkkaisessa, mutta kaiken ajan ja voimat vievässä työpaikassa. Uskoon tultuaan hän tajusi, että hänen lompakkonsa kyllä lihoo tuossa työssä, mutta hengellinen elämä laihtuu. Hän suoritti priorisoinnin ja etsi hengelliselle elämälle paremmin sopivan työn. Nyt hän elää lompakko laihempana, mutta hengellisesti rikkaampana. Hänellä on enemmän aikaa jumala- ja seurakuntasuhteensa hoitamiseen.

Evankelista Mauri Liukkunen oli aikoinaan monessa kokoukseen. Kävellessään erään seurakuntalaisen kodin ohi, uskova veli oli leikkaamassa ruohoa ja sanoi Maurille: ”En nyt pääse kokoukseen, mutta olen hengessä mukana.” Sanavalmis Liukkonen vastasi hänelle: ”Jos et itse pääse, älä lähetä henkeäsikään.”

Näitä ruohonleikkaamisia seurakunnalla ja uskovalla riittää. Vastustajamme niitä järjestää. Miksi? Saadakseen meidät pois siitä, mikä on seurakunnan kuninkaallinen kutsumus, evankeliumin julistaminen.

Lopettakaamme kaikki toisarvoinen puuhailu ja antakaamme aikamme, varamme ja voimamme siihen, mikä edistää sitä, mikä on Jumalalle ensiarvoista ja mistä hän on maksanut kalliin hinnan: syntisen pelastus!

Olavi Eskola

Olavi Eskola toimii lähetystyössä Espanjassa.

Previous Topic:

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.

Muita juttuja aiheesta

Pitkä, pitkä perjantai
Pitkä, pitkä perjantai

Raamatun pääsiäistekstit muistuttavat meitä kristinuskon ytimestä. Jeesuksen Kristuksen kärsimys ja kuolema 2000 [Read More]

Seurakuntaruumiin fysioterapiaa
Seurakuntaruumiin fysioterapiaa

Huoneessa on syvennytty keskusteluihin. Kukaan ei käänny katsomaan. Seisot hetken ovensuussa. Lähdet. Huoneessa on [Read More]

Maailma muuttui, missio pysyy

Maija Latvala   Maamme laajalevikkisin lehti, Helsingin Sanomat, huomioi hienoisesti Billy Grahamin mission [Read More]

Lapsityö vai lasten parissa tehtävä työ?
Lapsityö vai lasten parissa tehtävä työ?

Olin muutama vuosi sitten — tai onhan siitäkin jo 9 vuotta – Sveitsissä muutaman kuukauden raamattukoulussa [Read More]

Kesäjuhlatunnelmaa Vaasassa och samma på svenska
Kesäjuhlatunnelmaa Vaasassa och samma på svenska

                  Otsikko puhukoon puolestaan, sillä vietimme [Read More]

Archives