Suomen Baptistikirkko verkossa
tiistai 30. marraskuuta 2021 16:30

Elääkö sun Jeesus?

Mun Jeesus haiskahtaa sekä herätys- että jälkikristilliseltä. Herätyskristityt näkevät tyypillisesti yksilön suhteen Jeesukseen yhteisöllistä perustavampana. Henkilökohtaiseen suhteeseen Herraansa kutsutut kootaan Hänen ruumiikseen – seurakunnaksi.

Sylilapset jäsenikseen ottavat kirkot painottavat enemmän jaettua suhdetta kirkon Herraan, vaikka meidän Jeesuksesta toki toivotaan tulevan myös mun Jeesus. Yhteisö ei voi uskoa jäsentensä puolesta, vaikka se voikin tukea ja kannatella yksilön uskoa monin tavoin. Jokainen Kristus-ruumiin jäsen liittyy pään alaisuuteen. Vaikka päästä irrallista jäsentä kuinka kannettaan, se kuihtuu pois.

Muttei pelkkä pääkään jäsenelle riitä. Ei yhdestä jäsenestä ruumista synny. Ihminen on yksilö ja yhteisö. Ilman yksilöitä ei ole yhteisöä, mutta ilman suhteita ja yhteisyyttä ihminen ei kasva ihmiseksi ja ihmisenä – tai Jeesuksen seuraajaksi ja seuraajana. Mun ja meidän Jeesus ovat yhtä tärkeitä.

Vaan entäpä jälkikristillinen mun Jeesus? Siinä painottuu mun, ei Jeesus. Nyky-yksilöllä on lupa, oikeus ja velvollisuus valita, mikä hänelle on totta, hyvää ja kaunista. Toisen toden, hyvän ja kauniin arvioiminen koetaan väkivaltana. Raamatun Jeesuksen – jonka opetukset täyttävät hengellisen väkivallan nykykriteerit – voi vaihtaa itselle toimivampaan. Mun elämä, mun Jeesus – älä tule kertomaan, miten mun pitää nämä asiat kokea.

Niinpä iloitaan, jos hengen hommeleita vähänkin joku funtsii muiden elämäntaitotoimintojen ohessa. Jos se tapahtuu sakraalitilassa – kuten kirkossa – kansankirkon kävijätilastot kiittävät. Yksilön kokemus- ja ajatusmaailman ulkopuoliseen Jeesukseen uskova kokee samalla, ettei mitään saa enää sanoa. Mitään ei kestetä!

Päivittelyn sijaan pitäisi päivittää tilannekuva – ihan todella. Vielä jokunen vuosikymmen sitten länsimaissa elettiin pitkään kukoistaneessa, mutta jo hyvin vanhaksi käyneessä todellisuudessa. Siinä varsin suurta osaa ihmisistä saattoi puhutella esittämällä ratkaisuja kysymykseen, miten syntinen ja epäonnistunut yksilö kelpaa Jumalalle.

Mutta asetelma kääntyi. Käännökseen heränneet seurakunnat pyrkivät perustelemaan, miksi epäilyttävältä tai epämiellyttävältä vaikuttavan Jumalan pitäisi kelvata yksilölle. Usko Jeesukseen ei Raamatun mukaan ole helppoa, suosittua tai viihdyttävää, mutta näitä siitä lähdetään tekemään. Sisältö – teologia – jauhetaan helpommin nieltäväksi. Muoto – käyttöliittymä ja asiakaskokemus – viritetään pisteeseen, jossa jumalanpalvelus ei juuri stand up -illasta ja edm-konsertista eroa.

Usko alkaa merkitä lähinnä suostumusta hengailla tiettyjen kulttuurituotteiden ympärillä. Kirkot muistuttavat kantakaupungin kaakeliseinäisiä kahviloilta. Ellei seurakunta sitten julistaudu juuri kahvilaksi, jossa kohdataan ja kuunnellaan miettien samalla, monennenko kahvikupin kohdalla latenlämpöinen Jeesus livautetaan keskusteluun. Mun latte, mun Jeesus. Nämä voin niellä.

Jälkikristillisellä mun Jeesuksella on se ilmeinen ongelma, ettei häntä ole. Se ei toki haittaa, jos ei välitä tuon taivaallista tuonpuoleisista tai muista oman kokemuksen rajat ylittävistä aisoista. Sisällöltään täysin vapaa mun Jeesus on kuitenkin kykenemätön tarjoamaan kahta vapauden ohella kaipaamaamme: mieltä eli merkitystä ja meitä eli yhteyttä. Itse rakennetulta Jeesukselta en saa todellista tehtävää tai päämäärää. Ja jos hän voisikin vielä olla esikuvani (täysin itse määrittelemissäni asioissa) ja inspiraationi lähde (täysin omille projekteilleni), elävä persoona hän ei ole.

Vain elävään persoonaan voi rakentaa persoonallisen suhteen – yhteyden.

Tänäkin pääsiäisenä puolustamme puolestamme kuolleen Jeesuksen tyhjän haudan todistusta. Hän elää! On olemassa. On kohdattavissa. Siksi elää tahdon. Mun Jeesus elää, oon turvassa. Mä tiedän sen, Hän mua johtaa. Tarkoituksen toi elämään. Hän rakastaa.

Elämä, turva, johdatus, tarkoitus, rakkaus. Kaikki kumpuavat siitä, mitä meille annetaan ja tarjotaan – eivät siitä, mitä itse itsellemme annamme ja tarjoamme. Nämä voidaan kaiketi löytää jälkikristillisessä maailmassa siinä missä esikristillisessäkin – toki täysin eri tavoin. Ongelma on, ettemme tiedä vielä juuri mitään siitä, miten evankeliumin kokonaisuus kommunikoidaan omassa ajassamme niin, ettemme toisaalta loukkaa, säikytä tai muilla tavoin aja ihmisiä läheltämme, ja toisaalta kadota sitä, mikä oli tarkoitus kommunikoida.

Kuoleman voittaja sekä mua että meitä tässä totisesti johtakoon.

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.

Muita juttuja aiheesta

Kastejuhlia
Kastejuhlia

Muurolassa (Rovaniemi) järjestettiin 27.06 kastejuhla. Yhdeksän nuorta kastettiin Kemijoen rannassa. Paikalle oli [Read More]

Rukoillaan karenien puolesta Myanmarin vaikeutuvassa tilanteessa
Rukoillaan karenien puolesta Myanmarin vaikeutuvassa tilanteessa

Thaimaan ja Myanmarin rajalle on kehkeytymässä humanitaarinen katasrtofi. Suomessa asuva Myanmarin kareniyhteisö on [Read More]

Karenit joutuneet hyökkäysten kohteeksi Myanmarissa

Myanmarissa asuvat karenit ovat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi. Tulitaistelun vuoksi karenien asuinalueelta on [Read More]

Rekisteröinti helpottaa koulujen työtä Sierra Leonessa
Rekisteröinti helpottaa koulujen työtä Sierra Leonessa

Sierra Leonen baptistikirkko perustaa ja ylläpitää kouluja sosiaalityönsä kautta. Sen 46 alakoulusta vain 30 on [Read More]

Ei ne työt, vaan tekemättömät työt
Ei ne työt, vaan tekemättömät työt

Työ itsessään ei ole kirous. Mikäli siitä tulee elämämme tarkoitus tai arvomme mitta, suhteemme työhön, [Read More]

Archives