Suomen Baptistikirkko verkossa
torstai 29. lokakuuta 2020 06:44

Jumala on elämässäni mukana

Sortavalan maalaiskunnassa syntynyt Anja Roponen koki aikanaan kaksi evakkomatkaa ja oli niiden välissä sotalapsena Ruotsissa. Jälkimmäinen evakkomatkoista päättyi lopulta Vaajakoskelle, jossa Anja tuli uskoon 14-vuotiaana. Kasteella hän kävi asuessaan Ruotsissa noin vuoden päivät viisikymmentäluvun alussa.

Avioitumisen ja perheen perustamisen myötä Anja saapui Tampereelle, kaupunkiin, johon oli ihastunut jo joitakin vuosia aiemmin. Tampereella Anja onkin sittemmin viihtynyt. Hän on paikallisen baptistiseurakunnan pitkäaikainen pääemäntä ja työttömien ruokailun kantava voima, vielä 81-vuotiaanakin.

Eloisana, sosiaalisena ja sydämellisenä persoonana hän on pitänyt omakotitalonsa ovet auki monille tutuille ja tuntemattomille, niin suomalaisille kuin kauempaakin saapuneille. Kolmen lapsen äidillä, yhdeksän lapsenlapsen mummulla ja kolmen lapsen isomummulla on ollut aina antaa aikaa ja apua myös perheelleen, remonttitöistä lastenhoitoon.

Viime aikoina olen ollut kiitollinen siitä, että nuoruuden ongelmat ja kysymykset ovat jääneet taakse. Elämä on tasapainoista ja uskon perustukset ovat vahvistuneet. Armoa ymmärtää ottaa vastaan nykyisin paremmin kuin nuorempana. Nuoria ja vasta uskoon tulleita pitää opettaa tässä asiassa Raamatun avulla, jottei kaikkien tarvitse kahlata samoja ongelmia. Kun perusasiat ovat kunnossa, voi elää täyttä elämää minunkin iässäni.

Pirteyteni salaisuus on se, että Herra on hyvä. Häneltä tulee kaikki. Aina vain enemmän ja enemmän paljastuu se lepo, että saa olla oma itsensä. Ei tarvitse yrittää mitään. Hiljattain huomasin, että sisimmästäni nousee ajatus: kohta ollaan perillä. Se ei ole negatiivinen asia. Vähän kuin junassa olisi ja määränpää alkaisi häämöttää. Se tuo jännitystä ja iloa, eikä estä elämästä tätä päivää täysillä. Kun Herra on kanssani, ei tarvitse murehtia, perustus ja pohja on taattu.

Ihmettelen usein sitä, kuinka Jumala on elämässäni mukana johdattaen ihan pienissä ja vaatimattomissakin asioissa.

Raamattu on ollut minulle ehdoton pohja ja perustus, esimerkiksi juuri silloin, kun olen pohtinut pelastusvarmuutta. Kuuntelen paljon raamatunopetusta radiosta. Raamatun asiat ovat jatkuvasti mielessäni. Olen miettinyt vaikkapa kohtaa, jossa sanotaan, että ottakoon ihminen joka päivä ristinsä, kieltäkööt itsensä ja seuratkoon minua. Se kuulostaa työläältä. Minusta se kuitenkin tarkoittaa, että tunnustetaan, etten pysty itse toteuttamaan sitä, mitä tarvitaan ja mitä haluan, mutta kun otan ristin, sen kautta asiat toteutuvat.

Lempikirjojani Raamatussa ovat Psalmit ja Uusi testamentti kokonaisuudessaan, erityisesti evankeliumit, jotka kertovat miten Jeesus toimi. Raamatusta nousee aina tarpeen mukaan asioita esiin. Kun Ruotsissa ollessani mietin kastekysymystä, en ymmärtänyt saarnoista mitään. Oli itse luettava Raamattua. Kävi niin, että juuri kasteasiat nousivat sieltä aina lukiessani esiin. Ajattelin, että on joko mentävä kasteelle tai lopetettava Raamatun lukeminen. Menin kasteelle. Myöhemmin, tarkoituksella etsiessäni, en löytänyt ainuttakaan paikkaa kasteesta.

Perheeni on koko suku, rakkaita kaikki. Jumala on ykkönen, perhe ja seurakuntaelämä tulevat seuraavana. Olen onnellinen Eija-tyttäreni uskosta ja kovasti toivon, että muutkin perheenjäseneni löytävät uskon.

Ystävät ovat tuiki tärkeitä. Heidän kanssaan pohditaan asioita ja rukoillaan. On hyvä tuoda ystäville omia asioitaan ja kuunnella myöskin toisia. Pyrin olemaan ystävieni luottamuksen arvoinen.

Harrastan arkiliikuntaa, lukemista ja hengellisten ohjelmien kuuntelemista ja katselemista. Kun mieheni kuoli, tein inventaarion elämässäni. Olen tarkkana, miten aikani käytän, mitä kuuntelen ja katselen. Aika on ehtyvä luonnonvara. Raamatussakin kehotetaan tarkkailemaan päivien käyttöä. Pyrin pyhittämään lepopäivän.

Unelmoin, että jotakin Jumalan suunnitelmasta kohdallani saa vielä toteutua. Se pitää mielen valppaana ja valveilla, on kuulolla ja antennit oikeaan suuntaan. Ei ole tärkeää, mitä teen. Saan iloa siitä joka tapauksessa. Keittiötyö ovat raskaita, mutta tunnen suurta tyydytystä, kun olen löytänyt oman paikkani, onpa se mikä hyvänsä.

Aikanaan mietin, että jos osaisin saarnata tai laulaa, niin sitten kyllä tekisin vaikka mitä. Mutta tekemistä on kyllä muutenkin riittänyt. En olekaan vuosiin pyytänyt yhtä ainoaa leiviskää. Pitää laittaa ne työkalut käyttöön, joita meillä tällä hetkellä on. Pyydetään lisää, jos ne eivät riitä. Joka on vähässä uskollinen, se laitetaan paljon vartijaksi.

Odotan alkaneelta vuodelta, että saisin olla terve. En uskalla kovin pitkälle suunnitelmia miettiä. Menen vuosi ja kausi kerrallaan. Toivon, että pääsen vihdoin ja viimein ensi kesänä käymään Ruotsissa. Karjalassakin haluaisin vielä käydä, vanhoilla paikoilla. Israelissa olen päässyt vierailemaan jo monta kertaa.

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.

Muita juttuja aiheesta

Seurakunnan sukupolvenvaihdos
Seurakunnan sukupolvenvaihdos

Tampereella koronakevät sulki seurakunnan ovien ohella kokonaisen aikakauden Viidellä vuosikymmenellä Tampereen [Read More]

“Parasta mitä voi tapahtua”
“Parasta mitä voi tapahtua”

Silmät loistavat. Ilo, rauha ja kiitollisuus huokuvat olemuksesta. Mauri Puttosen elämä on sananmukaisesti elävä [Read More]

Maria Rissanen eli pitkän, vaiheikkaan elämän
Maria Rissanen eli pitkän, vaiheikkaan elämän

Vuonna 1916 syntyi Jäämeren rannalla tyttö, joka eli ensimmäiset vuotensa turvekammissa. Neljäntoista lapsen [Read More]

Taidetta rakkaudesta Luojan luomaan luontoon
Taidetta rakkaudesta Luojan luomaan luontoon

Flos momentum – Katselkaa kedon kukkia Pekka Anttilan viime marraskuussa järjestetty taidenäyttely [Read More]

“Tarve luoda uutta on pala Jumalaa meissä”
“Tarve luoda uutta on pala Jumalaa meissä”

Alussa oli sateenkaari Vaajakoskelainen Leea Patrikainen taitaa useamman taiteenlajin. Maalaustaide on ylitse muiden, [Read More]

Archives