Suomen Baptistikirkko verkossa
sunnuntai 17. tammikuuta 2021 17:41

Joulujeni pysyvin perinne

”Muistojeni joulu”, on tapana sanoa. Usein siihen liitetään mielikuva jostain lämmintunnelmaisesta, mausteidentuoksuisesta ja hieman jännittävästä tilaisuudesta, jossa valot ja varjot leikittelevät pilkahtelevassa kimalluksessa, johon sekoittuu lempeänhilpeä musiikki ja lasten malttamaton kahina kuusen läheisyydessä. Ihana, narskuva ja hyytävän kylmä pakkanen tuottaa suurimman nautinnon, kun se on huolellisesti suljettu oven taakse ja ikkunaan on piirtynyt muutama kuurankukka. Varmuuden vuoksi jalkaan on hyvä laittaa Reino-tossut tai pitkävartiset, punavalkoraidalliset villasukat. Ennen jouluateriaa hiljennytään kuuntelemaan jouluevankeliumi.

Omat jouluni ovat yleensä olleetkin paljolti edellä kuvatun kaltaisia: idyllisiä vaikka eivät ylellisiä. Elämä ei ole kohdellut pehmeästi, eikä aina ole ollut villasukkia pakkasella jalassa. Moneen kuperkeikkaan olen liukastunut ja kovistakin lumipalloista ottanut osumaa. Aina ei ole ollut varaa joululahjoihin, toisinaan olen voinut lahjoittaa niitä tuntemattomillekin, joilla on oikeasti vähän tai ei sitäkään. Jouluni ovat kuitenkin aina olleet kotoisia, ja jokaiseen jouluun on kuulunut yksi asia. Ihan jokaiseen.

Lapsuudessani joulu vietettiin perhepiirissä joko isovanhempien luona tai omassa kodissa, jolloin isovanhemmat tulivat meille joulun viettoon. Isohkon suvun jälkeläisenä totuin varhain väkirikkaisiin jouluihin ja siihen, että joulunpyhinä vierailtiin suvun kesken. Saatettiinpa toisinaan kokoontua koko joukolla isän vanhempien luokse varsin tiiviissä tunnelmissa. Varhaislapsuudessani oli tapana, että isäni luki jouluevankeliumin ennen jouluateriaa. Opittuani lukemaan tehtävä siirtyi minulle ja jossain vaiheessa pikkusiskolleni. Myöhemmin omat lapseni ovat saaneet tämän kunniatehtävän.

Aikuistuttuani kotoisan joulun perinne on jatkunut. Koti on vaihtunut eikä se aina ole ollut oma. Monet joulut on vietetty lasteni isovanhempien kodeissa, ja sukua on tullut minun kotiini jouluksi. Puitteet ovat vaihdelleet voimavarojen, taloustilanteen ja läsnä olevien lasten määrän mukaan. Kerran havahduin tapaninpäivänä siihen, etten ollut syönyt yhtään suklaata koko jouluna. (Tilanne kyllä korjattiin heti seuraavana arkipäivänä.) Olen siinä onnellisessa asemassa, että jokaisena jouluna olen saanut jouluaterian syödäkseni. Ja ennen ateriaa olemme lukeneet jouluevankeliumin.

Viime joulu oli ensimmäinen uusperheen äitinä. Vietimme sen oman väen kesken, koska tilanne oli kaikille uusi ja vielä hiukan hämmentävä. Ja olihan väkeä omasta takaakin pöydän täydeltä. Sohvalle en edes yrittänyt mahtua kuuden lapsen avatessa lahjojaan. Seisoin vain ovensuussa ja katselin näkymää hivenen herkistyneenä. Ja jokainen malttoi hetkeksi hiljentyä, kun ennen ateriaa puolisoni luki ääneen jouluevankeliumin.

Olen miettinyt, mitä omien lasteni ”muistojeni joulu” tulee aikanaan tarkoittamaan. Onko siinä muutakin kuin kuusi, kinkku ja uusin Lego-setti, Rekiretki, räntäsateessa sinnittelevä valosarja ja äidin villasukat? Uskon, toivon ja rukoilen, että näin tulee olemaan. Jonain jouluaattona lapseni ottavat Raamatun käteensä ennen jouluateriaa ja lukevat perheilleen: ”Ja tapahtui niinä päivinä…”

Kirjoittaja on neulomisesta innostunut ja lahjojen paketoinnista pitävä joulutunnelmoija, joka tänäkin vuonna pysähtyy muistelemaan menneitä päiviä.

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.

Muita juttuja aiheesta

Materian juhlaa
Materian juhlaa

Joulun moittiminen materialistisena juhlana on pysyvimpiä jouluperinteitämme, vaikka kulutusjuhlaa tuskin kaipaa ja [Read More]

Ei niin pahaa ettei jotakin hyvääkin
Ei niin pahaa ettei jotakin hyvääkin

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin Olin todella väsynyt. Väsynyt ja uupumuksen masentama. Ahdisti, kun en ehtinyt [Read More]

K-O-R-O-N-A
K-O-R-O-N-A

Kas, Kiinassa tapahtuu kummia, miljoonakaupungit ovat hiljenneet, kadut kolkon tyhjiä. Muttei se meitä koske. Mitäs [Read More]

Ajatuksia kodista ja muuttumattomuudesta
Ajatuksia kodista ja muuttumattomuudesta

Pysyvyys on jotain sellaista, mikä ei muutu. Viime viikkojen ajan olen pohtinut pysyvyyttä ja sen merkitystä [Read More]

Archives