Suomen Baptistikirkko verkossa
maanantai 26. lokakuuta 2020 09:52

Keppejä ja käpyjä

Lari Kemiläinen

Kaverini Marko jakoi Facebookissa Wired-lehden artikkelin, jossa listattiin viisi parasta lelua kautta aikojen. Lista koostui viidestä klassikkolelusta, joiden suosio ei perustu hyvään markkinointiin tai huolelliseen brändin rakentamiseen. Näiden lelujen oikeuksia eivät omista Lego tai Mattel eikä niistä mene lisenssikorvauksia Disneylle tai Lucasfilmille. Kukaan ei ole opettanut tv-sarjoilla ja sarjakuvilla, että lasten pitäisi rakastaa juuri näitä leluja. Niiden käyttämiseen ei rohkaista keräilysarjoilla. Luultavasti juuri kukaan lapsi ei toivo niitä joululahjaksi.

Nämä kaikkien aikojen parhaat lelut paremmuusjärjestyksessä olivat: keppi, laatikko, naru, pahviputki ja rapa. Miten rikkaisiin leikkeihin ne lapsia innostavatkaan, ja miten vähän niissä on mitään valmiiksi pureskeltua tai kaupallista.

Silti joulun alla luetaan stressissä lelukuvastoja, joissa toinen toistaan kalliimmat ja monimutkaisemmat, arvokkailla tuotemerkeillä varustetut lelut kilpailevat lasten suosiosta. Mikä on tarpeeksi arvokas, ettei se ole liian huono joululahja? Mihin tämänkin joulun lelut mahtuvat, kun vanhoillakaan ei kaikilla leikitä? Joulun rituaali turhauttaa ainakin meillä.

Yksinkertainen ei kelpaa

Itse olen tunneskellut tunnossani, että kristillisellä uskolla on taipumus muuttua samanlaiseksi. Jeesuksen takaisintuloa odotellessamme etäännymme perusasioista ja alamme täyttää Raamatun ilmoituksen avoimeksi jääneitä kohtia monimutkaisilla ajatusrakennelmilla.

Yksinkertainen ja selkeä ei kelpaa, vaan uskosta pitää löytää enemmän erilaisia jännittäviä yksityiskohtia. Pojille älyllisiä teologisia rakennussarjoja ja taisteluleluja, tytöille kultahippuja ja pehmeitä Isän kohtaamisen kokemuksia. Usein nämä opit tai kokemukset kantavat jonkun henkilön tai seurakunnan nimeä ja joku saa elantonsa niiden levittämisestä vierailuilla tai kirjojen, televisio-ohjelmien ja CD-levyjen tuottamisen kautta.

Vanhan ajan joulu ja vanhan ajan usko

Jotenkin on vaikea kuvitella Raamatun pariarkkoja tämmöisen vouhottamisen parissa. Onko “joulu joka päivä” muka sama kuin “uskossa nyt joulusesonki joka päivä”?

Minä voisin ottaa hengellisen sekametelisopan  sijaan annoksen sitä vanhanajan uskoa. “Give me that old-time religion”, niinkuin vaimokulta tässä päivänä eräänä lauleskeli. Eiköhän ihminen selviä kohtuupitkälle luottamalla armoon ja toimimalla omantuntnsa mukaan. Jää enemmän aikaa ja energiaa sen uskon elämiseen.

Tänä jouluna kaipaan keppejä ja käpyjä; vähän uunipuuroa savikupista ja palan kinkkua mallasleivän päälle. Niin aineellisesti kuin hengellisesti. Toivon niitä myös teille, hyvät lukijat. Siunattua joulua!


Related Tags: ,

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.

Muita juttuja aiheesta

Ei niin pahaa ettei jotakin hyvääkin
Ei niin pahaa ettei jotakin hyvääkin

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin Olin todella väsynyt. Väsynyt ja uupumuksen masentama. Ahdisti, kun en ehtinyt [Read More]

K-O-R-O-N-A
K-O-R-O-N-A

Kas, Kiinassa tapahtuu kummia, miljoonakaupungit ovat hiljenneet, kadut kolkon tyhjiä. Muttei se meitä koske. Mitäs [Read More]

Ajatuksia kodista ja muuttumattomuudesta
Ajatuksia kodista ja muuttumattomuudesta

Pysyvyys on jotain sellaista, mikä ei muutu. Viime viikkojen ajan olen pohtinut pysyvyyttä ja sen merkitystä [Read More]

Kiittäkää joka tilassa
Kiittäkää joka tilassa

”Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset [Read More]

Yhteen hiileen
Yhteen hiileen

”Kaksi vankia katseli ulos sellinsä ikkunasta yön pimeinä tunteina. Toinen vangeista näki ankean vankilan pihan [Read More]

Archives