Suomen Baptistikirkko verkossa
torstai 29. lokakuuta 2020 07:22

Paluuikävää ”En pyydä olla perillä, sillä matkaa kai on elämä”

Katri Liukko

Jutun otsikossa on pätkä Jukka Leppilammen laulusta Majataloja, tietä ja sanoja. Kyseinen viisu kuului Timo Elon järjestämän Paluuikävää -konsertin ohjelmistoon. Vaajakosken seurakunnan lähettiperhe Elot on nimittäin viettänyt nyt vuodenpäivät Suomessa pitkän ulkomaanreissun jälkeen.

Näistä tunnelmista – lähtemisestä ja palaamisesta – syntyi Paluuikävää-konsertti, joka järjestettiin kirkolla sunnuntaina 25.9. Illan aikana Timo puhui ja musisoi yhdessä Jere Valkosen, Jussi Hyvösen, Mikko Ylösen, Tapani Vaahervaaran ja Tiina Kemiläisen kanssa.

Paluuikävää2sa.

 

Näin Timo itse kertoo tilanteestaan:

— Takana on useita vuosia reissuelämää. Matkan varrelle on jäänyt tärkeitä ihmisiä ja muistoja ympäri maailmaa. Tuntuu, että matkan varrelle jääneet sydämen palaset oireilevat. Ikävöivät. Niinpä niin sanottuun kotiin – tai ainakin kotimaahan – paluusta huolimatta potee ikävää. Välillä kaihertaa kovastikin, välillä lämpimiä muistoja ja kipeitä kyyneleitä nostattaen. Sellaista se on, paluuikävä. Tänä iltana haluan laulaa sitä pois. Tai ainakin tuoda sen näkyväksi ja kuuluvaksi yhdessä ystävieni kanssa.

Monen meistä on varmasti vaikea samaistua tai edes kuvitella, miltä tuntuu, kun pitäisi kotoutua takaisin kotiin, joka ei välttämättä enää tunnu siltä ainoalta kodilta. Illan aikana Timo bändeineen välitti kuulijoille niitä tunteita, mitä kaipaus moneen paikkaan samanaikaisesti herättää.

Musiikki tunteiden kanavana

Konsertin jälkeen on kuitenkin helppo todeta, että onneksi meille on annettu musiikki. Se (muiden taidemuotojen ohella) on oiva keino kanavoida mielestä ulos sellaiset tunteet, joihin on muutoin vaikea ylettää. Laulujen avulla Elon perhekin sai toivottavasti helpottaa ja jakaa omaa ikäväänsä. Ja me muut saimme nauttia erittäin hyvästä musiikista!

Konsertissa oli myös väliaika, jolloin tarjolla oli pientä purtavaa. Samalla kerättiin vapaaehtoinen maksu, joka meni Elojen ystäväperheiden hyväksi. Näiden perheiden isät on vangittu hengellisen työnsä vuoksi.

 

Leave a Comment

You must be logged in to post a comment.

Muita juttuja aiheesta

Ei niin pahaa ettei jotakin hyvääkin
Ei niin pahaa ettei jotakin hyvääkin

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin Olin todella väsynyt. Väsynyt ja uupumuksen masentama. Ahdisti, kun en ehtinyt [Read More]

K-O-R-O-N-A
K-O-R-O-N-A

Kas, Kiinassa tapahtuu kummia, miljoonakaupungit ovat hiljenneet, kadut kolkon tyhjiä. Muttei se meitä koske. Mitäs [Read More]

Ajatuksia kodista ja muuttumattomuudesta
Ajatuksia kodista ja muuttumattomuudesta

Pysyvyys on jotain sellaista, mikä ei muutu. Viime viikkojen ajan olen pohtinut pysyvyyttä ja sen merkitystä [Read More]

Kiittäkää joka tilassa
Kiittäkää joka tilassa

”Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset [Read More]

Yhteen hiileen
Yhteen hiileen

”Kaksi vankia katseli ulos sellinsä ikkunasta yön pimeinä tunteina. Toinen vangeista näki ankean vankilan pihan [Read More]

Archives